Petroskoin ja Poventsan kihlakuntien ja Suomen välisen rajan topografis-tilastollinen kuvausII. Rajaseudun topografia ja luonnolliset tuotteet.Rajaseudun sijainti: seutu on yleensä vuoristoista, maa on metsän peittämää, ja järviä ja soita on runsaasti, mistä johtuen seudun luonne on karua ja ankaraa. Vuoret, jotka tunnetaan yleisnimellä Aunuksen vuoret, kulkevat luoteesta kaakkoon; Maanselän harju kulkee Suomesta Aunuksen läänin kautta ja sen korkeus vaihtelee 42:sta 300:aan metriin (138:sta 984:ään jalkaan) merenpinnan yläpuolella1. Tämä vuoristoharju, joka on suurimmalta osaltaan kallioperäistä, on vain harvoin irtomaan peittämää; Aunuksen läänissä se muodostaa vesistöt erottavan vedenjakajan yhtäältä pohjoiseen, Vienanmereen laskevien, toisaalta etelään ja lounaaseen eli Ääniseen laskevien vesistöjen välillä. Suomen rajan vasemmalla puolella Kuopion ja Viipurin läänissä Maanselkä muodostaa Suomen ylängön, jolla järvetkin ovat 200 ja 300 jalkaa merenpinnan yläpuolella. Suot. Unusjärven ja Kostamuksesta Sallijärvelle johtavan polun välillä sijaitsee suo, joka on jatkoa Suojärven pitäjän soille; Siverkajoen ja Runnan välillä sijaitsee osa koostaan kuuluisaa suota, joka on nimeltään Egyptinkorpi ja alkaa Yliviegin kylästä (Pielisjärven kihlakunta, Kuopion lääni) ja levittäytyy kauas itään Venäjän rajan taakse. Kesäisin Egyptinkorpi on kulkukelvoton, niin että Kuopion läänin pohjoisnurkassa Jonkerijärven rannalla sijaitsevan samannimisen kylän asukkaat pääsevät suon yli Pielisjärven kirkkokylään vain talvisin; "Suomen tilastotieteen aineistoja" -kirjan2 tekijän mukaan tässä kylässä on muka kehittynyt merkillinen tapa – kesäisin kuolleiden ruumiit säilytetään puissa odottaen aikaa, jolloin ne voitaisiin kuljettaa reellä talvikeliä pitkin hautuumaalle. Tosin minusta tämä väite tuntuu epäuskottavalta, koska olen kysellyt asiaa Suomen olot tunteviltä ihmisiltä, ja he väittävät, että luterilaisen kirkon säännöt eivät estä hautaamasta kuolleita hautuumaan ulkopuolelle jopa vailla pastorin siunausta. Järvet. Paitsi yllämainittuja rajaseudulla on muitakin huomattavia järviä: Rajan oikealla puolella: Petroskoin kihlakunnassa.
Poventsan kihlakunnassa
Vasemmalla puolella: Viipurin läänissä Salmin kihlakunnassa.
Kuopion läänissä Ilomantsin kihlakunnassa.
Pielisjärven kihlakunnassa.
Uleåborgin läänissä, Kajaanin kihlakunnassa.
Yllämainitut järvet ovat yleensä pitkänomaisia, ne ulottuvat pohjoisesta etelään. Rannat ovat useimmiten kallioisia, joskus satavuotisten kuusien ja mäntyjen peittämiä, joskus aivan paljaita vailla mitään kasvillisuutta. Toisten järvien rannoilla on kyliä, joista on puhe alempana, toiset taas ovat autioissa paikoissa. Järvien pinta on eri korkeudella, ja vesi virtaa järvestä toiseen kiviuomia pitkin muodostaen maalauksellisia koskia ja vesiputouksia. Tällaisten uomien joukkoon kuuluvat kaikki joet ja purot, jotka mainitaan rajan maantieteellisessä kuvauksessa. Veden virtaus on niissä nopeaa, ja niitä käytettään uittoon, mutta mikä tärkeintä, virtaavan veden voimaa voidaan käyttää menestyksellä myös seudun tehtaiden käyttövoimana. Joet. Rajaseudun joista huomattavimpia ovat: 1. Suojujoki, joka Karasalmi-nimisenä ottaa alkunsa Salonojärvestä Niilosaaren kylän tuntumassa 5 virstan päässä Annantehtaasta. Kahden virstan päässä se laskee Suojärveen, josta virtaa edelleen ohittaen Ehkeleen kylän jo Suoju-nimisenä. Tuo joki ylittää rajan Pusunvaaran ja Korbozeron kylien lähellä ja virtaa Timoilan ja Mäkilammen välissä ja edelleen Sodderin, Vahajärven ja Logmozeron kautta ja laskee Solomannin salmen kautta Ääniseen. Suojujoki on noin 132 virstaa pitkä, siinä on useita koskia (noin 25), minkä takia sitä voidaan käyttää melkein yksinomaan uittoon. Näistä koskista tärkeimmät ovat Timoila ja Ignoila, 5 syliä korkeat putoukset, jotka ovat aivan rajan tuntumassa. 2. Suununjoki, joki on 240 virstaa pitkä ja 30:stä 60:een syliä leveä. Se ottaa alkunsa samannimisestä järvestä, Poventsan kihlakunnassa, 15 virstan päässä Suomen rajasta. Suununjoen kallioiset rannat ovat suurimmalta osaltaan maannoksen peittämiä, ja ovat siksi vihreitä ja kauniita, erityisesti oikea korkeampi ranta. Joki virtaa rajakylien ohi, joita ovat Tshernozerski navolok, Valasmon kruunun rautatehdas, Pälväjärvi, Sununsuu, Ylikylä, Ponizovskaja ja Honkalampi. Tämän jälkeen Suununjoki virtaa jo 30 virstan rajavyöhykkeen ulkopuolella. Noin 4 virstaa ennen kuin joki laskee Suununjärveen, on kaksi mahtavaa vesiputousta: Hirvas ja Por-porog, ja järven toisessa päässä joenniskan tienoilla on kuuluisa Kivatsun putous, jonka Derzhavin on ylistänyt runoissaan. Kivatsun putouksella on vuonna 1858 käynyt keisari Aleksanteri, minkä kunniaksi sinne pystytettiin paviljonki, joka on säilynyt meidän päiviimme asti. Noista huomattavan isoista vesiputouksista huolimatta Suununjokea pitkin uitetaan tukkeja, ja uittoa varten Kivatsulle on rakennettu puinen uittokanava. Kuten kaikki Aunuksen seudun ylängöllä virtaavat joet, myös Suununjoki on runsasvetinen vain kevättulvan aikana. Joen yli johtavia siltoja on Valasmossa, Lintujärvessä ja joensuussa. Rajaseudun suojelumetsiä*. Merkkinä valtionrajasta on metsään hakattu 10 syliä leveä Suomen rajaa myötäilevä linja. Sen oikealla puolella on suojelumetsiä, jotka ovat valtionomaisuuden ministeriön alaisia: Petroskoin kihlakunnassa on Säämäjärven ja Lintujärven metsiköt, jotka ulottuvat Poventsan kihlakunnan alueelle, ja tässä viimeksi mainitussa on Repolan, Kiimasjärven ja Seletskajan suojelumetsiköt. Rajalinjan vasemmalla puolella on suomalaisten metsänomistajien metsiä, jotka ovat suuresti kaskiviljelyn vahingoittamia, koska yleisenä tapana on että kaskialueelta puut hakataan ja poltetaan vapauttaakseen maa viljelyä varten. Metsät, joita on rajan molemmin puolin, ovat enimmäkseen havumetsiä, minkä takia paikallinen luonto on pohjoisen karua. Tummat naavaiset kuuset ja jalokuuset, mahtavat tuoksuvat männyt ovat kirkkaiden sinisten järvien ja vihreiden niittyjen vastakohtana. Lehtipuulajit eivät ole pohjoisessa yhtä reheviä kuin lämpimässä ilmastossa. Niistä vain koivu on sopeutunut tähän kylmään seutuun, ja laajoja koivulehtoja tapaa havumetsiköiden rinnalla. Havupuiden vieressä kasvaa kanervikkoja ja katajapensaita. Tuomi ja pihlaja on laajalle levinnyt, mutta snäitä puita kasvaa kaikkialla vain yksitellen. Metsät, autiomaat ja suot vuorottelevat kaikkialla, soilla kasvaa rahkasammalta, vihvilää ja saraa. Vain harvoin Viipurin läänissä ja joskus Kuopion läänin eteläosassa näkee niittyjä. Metsissä ja soilla kasvaa runsaasti marjoja, joiden kukat värittävät pohjoista maisemaa ja tekevät siitä hauskannäköisen. Ahomansikka, vaapukka, vatukka, lakka, mustikka, puolukka ja karpalo ihmetyttävät runsaudellaan. Villieläimet. Metsien uskollisena vartijana on villi karhu, jolle runolliset suomalaiset ovat antaneet monta imartelevaa nimeä. Susia liikkuu laumoina ja hyökkää öisin kyliin ja esikaupunkeihin vieden kotieläimiä ja jopa koiria, jotka eivät ehtineet piiloutua. Mäyrät, ketut, näädät, jänikset ja ilvekset liikkuvat usein rajan yli. Ahne ahma asettuu kuusen oksalle ja odottaa kärsivällisesti, kunnes sen lempiruoka, poro, tulee sen ulottuville. Hirvet, joita oli Suomessa aikoinaan hyvinkin paljon, ovat nyt melkein kuolleet sukupuuttoon; sitä vastoin on paljon lumikkoja ja kaikenlaisia jyrsijöitä: kärppiä, oravia, liito-oravia ym. Saukot tekevät pesiä järven rantaan, pohjoisjokien rannoilla on aina ollut majavia, jotka jyrsivät koivun juuria kaataakseen puun, jotta tuohta voisi käyttää ravintona. Villilinnut. Rajaseudun metsissä on erityisen paljon lintuja, joita voi metsästää. Korvessa asuu pelokas metso, autioilla paikoilla on lukematon määrä teerejä ja pyitä, jotka tulevat sinne syömään marjoja. Pohjoisilla metsäniityillä liikuskelee riekkoja. Peltopyitä, rastaita ja taivaanvuohia on valtavasti. Petolinnuista siellä tapaa erilaisia kotkia, haukkoja, haarahaukkoja, kanahaukkoja ja pöllöjä. Näiden lisäksi sinne lentää erilaisia muitakin lintuja: korppi, varis, varpunen, harakka, naakka, tikka, käki, lokki, kurki, pääskynen, jota näkee pohjoisessa Inarijärven seudullakin, lapinsirkku, peippo, tikli, leivonen; vihervarpunen, tiainen, punatulkku, peukaloinen, käpylintu ym. Kalat. Järvissä on runsaasti kaloja: lohi, hauki, karppi, ruutana, särki, ahven, ankerias, kuha, made; kirjolohi ja nahkiainen asuvat nopeasti virtaavissa joissa ja puroissa. Sammakkoeläimet ovat rajaseudulla vähemmistönä: rupikonnat, erilaiset sammakot, sisiliskot, tarhakäärmeet, nokkasiilit, vaskitsat. Hyönteisiä Suomessa lasketaan olevan 2 000 lajia.
|