Petroskoin ja Poventsan kihlakuntien ja Suomen välisen rajan topografis-tilastollinen kuvaus

III. Kulkuyhteydet.

On mahdotonta kuvailla tarkkaan kaikkia rajan yli vieviä kulkuväyliä, koska talvisin ajajat risteilevät mielensä mukaan suoraan jäätyneiden järvien ja soiden poikki, ja näin syntyy eri suuntiin kulkevia teitä.

Kesäisin kulkukelpoisia ovat vain kaupunkien väliset tiet, joita pitkin kuljetetaan postia; kylät ja kirkkokylät taas sijaitsevat useimmiten kauempana ja niitä yhdistävät toisiinsa huonokuntoiset kylätiet, jotka erityisesti raja-alueen pohjoisosissa ovat aivan kulkukelvottomia, niin että hevosella pääsee kulkemaan vain talvella, kesällä on pakko mennä veneellä tai kävellä.

Petroskoista lähtee kaksi postinkuljetustietä:

1. Aunukseen.

2. Poventsaan.

Suuri ajoreitti Petroskoista Voznesenjen Syvärijoen laiturille ja Vytegran kaupunkiin:

Pedäselän kyytiasemalta Latvan kirkkomaalle johtava vankkuritie Petroskoin kihlakunnassa:

Kesäisin kulkukelpoinen hiekkatie Petroskoista Viipurin läänin Salmin kihlakunnan Suojärven Annantehtaalle Aunuksen maantietä pitkin:

Suojärveltä Annantehtaalle:

Huomautus. Kindosovossa ylitetään Suojujoki lautalla, jonka on tehty 14:stä neljän sylin pituisesta hirrestä; Kindosovon ja Säämäjärven kylien välissä on Säpsäjoen (Suojujoen sivujoki) yli johtava puinen paalusilta.

Jessoilasta Aunuksen kihlakuntaan johtava hiekkatie yhtyy Aunuksen maantiehen Keskijärven aseman tuntumassa; se kulkee Petroskoin kihlakunnan kylien läpi:

Aunuksen kihlakunnan:

Veskelyksen kirkkokylältä alkava vankkuritie johtaa:

Edelleen joen yläjuoksua myötäillen:

Toinen Hautavaarasta alkava tie:

Edelleen vankkuritie:

Huomutus. Kahden virstan päässä rajasta sijaitsee vakituinen suomalainen tullivartioasema, siinä on tiepuomi ja jalkaväkivartijoita, ja 12 virstan päässä rajasta Jehkilän kylässä on ratsuvartiosto.

Toinen kärrytie Petroskoista Annantehtaalle kulkee Poventsan maantien Suojun aseman ja Kenttijärven tehtaan kautta:

Kärrytie Petroskoista Valasmon tehtaalle Poventsan kihlakunnassa:

Valasmon tehtaalta Sunajokea pitkin kulkee höyrylaiva, sen kulkureitti on 120 virstaa pitkä ja kulkee seuraavien järvien kautta: Poikkolo, Tshudozero, Kuutamolahti, Uskali, Koerosalmi, Himola, Nimetön salmi, Roikonniemenjärvi, Kolodozerkajoki ja edelleen Vonkajärven vesistön kautta Lentieranjärvelle. Tuo höyrylaiva kuuluu Valasmon tehtaalle, laivan liikkeellepanevana voimana on 12 hv:n höyrykone, sen uppoama on 2½ jalkaa ja se pystyy hinaamaan kerralla 10 000 puutaa rautamalmia.

Valasmon tehtaalta kulkee Annantehtaalle ratsutie, jonka pituus on 80 virstaa, se ylittää rajan 30 virstan päässä Valasmon tehtaalta. Tätä tietä käyttävät enimmäkseen Suomen kreikkalais-katoliset karjalaiset pyhiinvaellusmatkallaan Poventsan kautta Solovetsin luostariin.

Valasmosta pääsee Sunajoen yläjuoksua myötäillen talvella rekitietä pitkin ja kesällä veneellä:

Pälväjärveltä kulkee ylätie:

Toinen ylätie kulkee Kostamuksesta:

Porajärveltä Mäkrän kylään, joka sijaitsee Mäkränjärven rannalla Poventsan ja Ilomantsin kihlakuntien rajalla, lasketaan olevan 8 virstaa kuivaa maata.

Talvitie Petroskoista Annantehtaalle:

Huomautus. Kuikkaniemen kylään järjestetään joka vuosi talvisin suomalainen puomilla varustettu vartioasema. Kesäisin samat miehet vartioivat veneillä Suomen Laatokan-rantaa.

Valasmon tehtaalle ja Annantehtaalle johtavat tiet ovat erityisen tärkeitä siinä mielessä, että niillä on vilkas liikenne Aunuksen läänin luoteisosan ja siihen rajaavan Suomen itäosan välillä.

Paitsi näitä teitä on olemassa myös ns. vanha Kajaanin tie (entinen sotilastie), jolla pääsee ajamaan kärryillä ja rattailla. Tämä tie kulkee seuraavien kylien kautta:

Petroskoin kihlakunnassa.

Pyhäniemeltä kulkee ylätie:

Huomautuksia:

1. Kuutamonlahdelta Himolan kirkkokylään on talvisin 12 virstaa.

2. Sianvaaralta kulkee ylätie:

3. Lentietanjärven ja Saimaan vesistöjen välillä on 20 virstan pituinen taival.

4. Paitsi yllämainittua ratsutietä Kolvasjärveltä Alimaiseen on olemassa vielä kaksi ylätietä, jotka johtavat Poventsan kihlakunnasta Kajaaniin:

Rajan vasemmalla puolella, Suomen puolella on hyväkuntoisia maanteitä:

1. Suojärveltä Impilahden pitäjän kautta Viipurin läänin Sortavalan kaupunkiin, mistä yksi tie johtaa Käkisalmeen, toinen Viipuriin.
2. Korpiselän kirkkokylän kautta Joensuuhun (Kuopion lääni).
3. Ilomantsin kirkkokylän kautta Kajaaniin (Oulun lääni).

Toinen lähellä rajaa oleva paikkakunta, josta maantiet alkavat, on Pieliskirkko.

Sieltä kulkee postinkuljetukseen tarkoitettuja teitä:

1. Nurmeksen kirkon kautta Kajaaniin.
2. Kontialaakson ja Juuan kirkosta Joensuuhun.
3. Kuopioon, josta maanteitä pitkin pääsee Suomen muihin kaupunkeihin.

Lisäksi Kuopion ja Viipurin välillä on höyrylaivaliikennettä.

Kajaanista tie johtaa Ouluun, joka sijaitsee ns. suuren rannikkotien varrella, joka kulkee pitkin Suomen merenrannikkoa ja on 1 580 virstaa pitkä.

Talvisin kun jäätyvät joet, järvet ja suot, joita Suomessa on runsaasti, maan sisäiset kulkuyhteydet paranevat ja monipuolistuvat entisestään.

Paitsi kuivan maan liikennettä suuriruhtinaskunnan kaikkien kauppa- ja teollisuuskeskusten välillä on myös vesiteitä, jotka kulkevat lukuisten jokien ja järvien kautta, joista suurin on Saimaan vesistö, sen osuus on 1/4 Suomen pinta-alasta ja se kulkee aivan rajan tuntumassa. Tuohon vesistöön kuuluu monta järviselkää, jotka ovat kaikki samalla tasolla ja joita yhdistävät toisiinsa useat salmet. Vuoksijoki yhdistää vesistön Suomelle kuuluvaan Laatokan pohjoisosaan, ja Saimaankanava yhdistää sen Viipurinlahteen.

Saimaa on kulkukelpoinen 1000 virstan pituudella, rahtilaivoilla kuljetetaan ennen kaikkea metsätuotteita, rautaa sekä karjanhoidon tuotteita Viipuriin ja Pietariin, sieltä taas kuljetetaan sisämaahan viljaa ja suolaa.

Saimaasta pääsee Oulunjärven vesistöön, nimenomaan Pielisjärvestä, joka kuuluu Saimaan vesistöön ja on 40 virstan päässä rajalta Kuopion läänin Pielisjärven kihlakunnassa, voidaan Jonkerijärvestä lähtevää Lieksajokea pitkin päästä tähän järveen, siirtyä sieltä taivalta pitkin Maanselän harjun yli Saunajärvelle, joka Lammasjärven kautta laskee Kajaanijokeen Kuhmoniemen kirkon tuntumassa. Toinen reitti kulkee Matkajokea pitkin, joka ottaa alkunsa pienestä Maanselänlammesta ja laskee jo mainittuun suureen Pielisjärveen. Maanselänlammesta kapeaa soista kannasta pitkin voi päästä Kalliolampeen, joka yhtyy Kajaanijoen vesistöön kuuluvaan Kiantojärveen. Kajaanijoki ottaa alkunsa pienestä Jortinejärvestä Maanselän juurella. 150 virstan pituisella reitillään joki muodostaa lukemattoman määrän pieniä järviä; kun joki virtaa viimeisestä, Nuasjärvestä, se muodostaa joukon vaarallisia koskia, joista kuuluisimpia ovat Koinukoski ja Ammäkoski, ensimmäinen on 15, toinen 18 jalkaa korkea. Molemmat ovat aivan Kajaanin kaupungin vieressä vuorten ympäröimässä jokilaaksossa. Vuodesta 1846 veneet pääsevät ohittamaan nuo kosket 50 jalan pituista ja 8 jalan leveää ohituskanavaa pitkin, joka kulkee kallion halki. Ammäkosken yli tiellä Kajaanista Paltamoon on rakennettu silta.

Kajaanijoki laskee Oulujärven itäosaan, joka on 70 virstaa pitkä ja noin 25 virstaa leveä. Se on 4:stä 8:aan syliä syvä ja sijaitsee 380 jalkaa merenpinnan yläpuolella. Tämän järven vesi laskee Pohjanlahteen Oulujoen kautta, joella on huomattava Merikoski aivan lähellä Oulun kaupunkia. Oulujoen pituus on noin 110 virstaa, leveys 125:stä 250:een syliä, syvyys 6:sta 18:aan syliä, paitsi suistoa, johon joki on tuonut huomattavan paljon pohjamutaa, minkä takia siinä kohtaa joki on vain 4 tai 5 syliä syvä; veden virtausnopeus on noin 4 virstaa tunnissa, ja kevättulvan aikana nousee 6 virstaan tunnissa.

Jotta laivakulku joella olisi helpompaa, on perattu 7 koskea ja joenvarsille asennettu vetoköysiä. Laivakulku seudulla on muutenkin vilkasta, joki on tärkeä tervaväylä, jota pitkin Oulun kaupunkiin kuljetetaan tervaa.

Osa IV.