Vienan- ja aunuksen-karjalaisten lähetystöjä Helsingissä

Suomen hallituksen pakeilla

Vienan-Karjalan kuntain yhteisen kokouksen puolesta ovat tuomari S.Alanko ja kunnanesimies M.Väisänen käyneet senaattorien Paloheimon¹ ja Sarion³ puheilla keskustelemassa elintarve-, koulu-, liikenne- ja työolojen järjestämisestä.

Elokuun 9 p:nä saapui Helsinkiin kaksi pohjois-aunukselaista lähetystöä, jotka oli valittu kuun alussa Repolassa ja Lentierassa pidetyissä aunukselaisten kokouksissa. Lähetystöjen oli mainittujen kokousten puolesta esitettävä Suomen hallitukselle ne päätökset ja toivomukset, jotka mainituissa kokouksissa oli lausuttu. Repolasta saapuneeseen lähetystöön kuuluivat maanviljelijät F.V.Netsäinen, Pekka Kyöttinen ja F.I.Romanoff sekä lentieralaisten lähetystöön maanviljelijät Jaakko Nesterinen, Pekka Höttönen ja Paavo Höttönen.

Klo 3 päivällä pääsivät lähetystöt valtionhoitajan³ ja senaatin varapuheenjohtajan⁴ puheille. Heille esitettiin Repolan karjalaisten yksimielinen toivomus liittyä Suomeen koska se katsottiin Karjalan ainoaksi elämismahdollisuudeksi. Samalla lausuivat lähetystöt kiitollisuutensa Suomen hallitukselle kaikesta sen osoittamasta myötätunnosta ja tuesta. Myöskin esittivät lähetystöt, että Suomen hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin karjalaisten sotavankien vapauttamiseksi Saksasta ja Itävallasta. Niinikään pyydettiin toimenpiteitä kansankielisten sivistysolojen järjestämiseksi, kulkuneuvojen parantamiseksi ja postiyhteyden aikaan saamiseksi Suomen kanssa.

Lähetystöt saivat hallituksen taholta hyvin ystävällisen vastaanoton.

Myöhemmin saivat lähetystöt tilaisuuden ilmituoda toivomuksensa myöskin senaattoreille Setälälle⁵ ja Paloheimolle ja lausua kiitoksensa heillekin heidän suhtautumisestaan karjalaisten asiaa.

Elokuun 17 p:nä kävivät Vienan Karjalan kuntien edustajat kunnanesimies Leo Pankkonen Uhtualta, maanviljelijä Jaakko Ivanoff Vuokkiniemeltä, kauppias Vasili Arhippainen Kiestingistä, kauppias David Karjalainen Jyskyjärveltä ja kauppias Paavo Ahava hallituksen puheilla. He jättivät valtionhoitajalle yhteenvedon kaikista niistä rajantakaisesta Karjalasta Suomen hallitukselle esitetyistä anomuksista ja toivomuksista, joitten toimeenpanoa pidetään tärkeimpänä ja kiireellisempänä.

Niinikään kävi lähetystö kirkollisasiain päällikön senaattori Setälän luona esittämässä kansanvalistusasioita ja senaattori Sarion luona puhumassa kunnallishallinnon järjestämisestä sekä senaattori Jalmar Castrénin⁶ puheilla neuvottelemassa kulkulaitosasioita. Lähetystö sai osakseen suosiollisen vastaanoton.

Suomessa olevien Saksan sotavoimien ylipäällikön luona

Elokuun 12 p:nä klo 5 otti Suomessa olevien Saksan sotavoimien ylipäällikkö, kreivi von der Goltz Helsingissä vastaan Repolan ja Lentieran lähetystöjen edustajat maanviljelijät Pekka Kyöttisen ja Paavo Höttösen. Lähetystöjen puolesta esitti karjalaisten tervehdyksen Saksan korkealle edustajalle Pekka Kyöttinen lausuen seuraavaa:

Teidän Ylhäisyytenne! Aunuksen Karjalan lähetystö, jonka jäseniä me olemme, neuvostokokouksen virallisesti valitsema lähetystö, meillä on ollut kunnia käydä Suomen hallituksen puheilla esittämässä Karjalan liittämistä Suomeen ja olemme saaneet suopean vastaanoton. Pyydämme nyt Teidän Ylhäisyyttänne, joka olette Saksan hallituksen täällä oleva korkein edustaja, Saksan hallituksen ja suuren ja jalon keisarinne tietoon saattamaan pyyntömme, että Hänen Majesteettinsa myötävaikuttaisi asian myönteiseen ratkaisuun. Me olemme vakuutetut, että ainoastaan Suomen yhteydessä on Karjalan kansalla tulevaisuus. Rohkenemme julkilausua toivomuksen, että lähetystön mielestä on Suur-Suomen luomiselle tuiki välttämätöntä, että meillä Suomi-Karjalalla olisi luja hallitus, joka on mahdollinen vain siinä tapauksessa, jos sen peräsimessä olisi Saksan suuren keisarin oma poika.
Karjalan kansa on ollut useita satoja vuosia Venäjän yhteydessä vain pakosta. Nykyisenkään sodan aikana ei tietääksemme Venäjän riveihin ole liittynyt yhtään vapaehtoista, mutta tänä talvena, kun Suomeen muodostui vapaehtoinen armeija, ryhtyi sen riveihin heti monta Karjalan poikaa. Tämäkin on mielestämme todistus siitä, että me olemme valmiit vapaaehtoisesti liittymään suomalaisten veljiemme riveihin. Pyydämme Teidän Ylhäisyyttänne vaikuttamaan siihen suuntaan, että ne karjalaiset, jotka olojen pakosta sodan aikana ovat joutuneet Saksaan ja Itävalta-Unkariin sotavangeiksi, päästettäisiin vapaina palaamaan kotiseuduilleen.

Kreivi von der Goltz otti lähetystön edustajat erittäin ystävällisesti vastaan, puhuen rohkaisevia sanoja itäkarjalaisille ja kehoittaen heitä pitämään päänsä pystyssä, sekä pysymään hyvinä suomalaisina. Sen lisäksi mainitsi hän m.m., että itäkarjalaisten sotavankien vapauttamiseksi Saksasta ja Itävallasta on jo ryhdytty toimenpiteisiin. Itä-Karjalan edustajien opastajana kreivi von der Goltzin luona toimi professori J.J.Mikkola.

Elokuun 19 pnä kävivät Vienan Karjalan edustajat Vasili Arhippainen, Jaakko Ivanoff ja Leo Pankkonen kreivi von der Goltzin luona. Opastajana ja tulkkina toimi professori J.J.Mikkola. Tilaisuudessa piti maanviljelijä Leo Pankkonen seuraavan puheen:

Teidän Ylhäisyytenne! Kaukaisen Vienan Karjalan erämaitten asukkaat rohkenevat meidän kauttamme esittää Teidän Ylhäisyydellenne ne toivomukset, jotka tällä hetkellä piilevät kaikkien kotiseutumme asukkaiden mielissä. Teemme sen siinä toivossa, että Teidän Ylhäisyytenne vaikuttaisi niiden onnelliseen toteuttamiseen, saattamalla ne mahtavan Saksan valtakunnan hallituksen ja sen korkean hallitsijan tietoon.
Ensinnäkin rohkenemme lausua sen kansan yksimielisen ja hartaan toivomuksen, että Saksan hallitus Suomen ja Venäjän välisissä rauhanneuvotteluissa tahtoisi vaikuttaa siihen suuntaan, että jo ammoisista ajoista polvesta polveen periytyneet Karjalan kansan toiveet siitä, että kansamme saisi liittyä oikeaan emämaahansa, Suomeen, nyt toteutuisivat. Me olemme aina pitäneet Venäjää ja venäläistä kansallisuutta, jonka kieltäkään emme ymmärrä, vieraana sortajana ja edistyksemme ehkäisijänä. Länteen, Suomeen, kuulumme me veren siteillä. Me olemme muinoin olleet samaa kansaa ja meidän kielemme ja luonteemme on pysynyt samanlaisena, kuin veljiemme Suomen puolella, niinkuin luontokin nykyisin rajan molemmin puolin on samanlainen. Suomessa olemme me ja meidän isämme ansainneet leipämme, Suomeen yhdistävät meitä veren siteet ja sieltä olemme me, vaikka varkain, saaneet länsimaisen sivistyksen alkeita. Me oppimattomat salojen köyhät lapset emme ole voineet Suomelle ja maailman kulttuurille antaa muuta kuin halki vuosisatojen muistissa säilyneet muinaiset laulut, joista Kalevala on pysyväisimpänä muistomerkkinä. Nyt rohkenemme mekin ensi kerran pyytää myöskin elämisen oikeutta, oikeutta kehittyä sivistyskansaksi, joka pystyisi viljelemään Vienan Karjalan karut erämaat. Sitä emme voi tehdä Venäjän yhteydessä, kuten menneiden vuosisatojen kokemus osoittaa, emmekä myöskään, jos me joudumme Englannin ikeen alle. Toivomme, että jalo Saksan kansa ja sen mahtava hallitsija kuulee avunpyyntömme unohdetuilta Kalevalan laulun mailta.
Venäjä on temmannut väkivalloin sotamiehiä kotiseuduiltamme. Niistä on nykyään pari sataa miestä "venäläisinä" sotavankeina Saksan ja Itävalta-Unkarin vankileireissä. Olisi suuri lahja, jos Karjala saisi nämä poikansa pian takaisin kotiseuduilleen. Olemme vakuutetut, että heitä elähyttävät samat tunteet kuin meitäkin, sillä he ovat pakosta lähteneet Venäjän riveihin. Heidän paluustansa leviäisi viesti myös niille alueille, joita ympärysvallat pitävät hallussaan ja joita ne koettavat valheellisilla houkutuksilla ja pakkokeinoin saada taistelemaan meitä vastaan. Sotavankien vapauttaminen olisi paras keino kääntämään mielet ja avaisi silmät näkemään, kuka todellisuudessa on meidän ystävämme.
Pyydämme Teidän Ylhäisyyttänne saattamaan nämä Karjalan kansan toivomukset mahtavan hallituksenne ja korkean hallitsijanne tietoon.

Kreivi von der Goltz vastasi puheeseen ja pyysi lähetystön viemään kotiseudulleen terveiset, että hän koettaa edistää Karjalan Suomeen liittymistä. Hänen Ylhäisyytensä kiitti karjalaisia siitä, että he sorrosta huolimatta ovat pysyneet karjalaisina. Sotavankien vapauttamisen suhteen on jo ryhdytty toimenpiteisiin.

Karjalaisten Sanomat -sanomalehti N:o 13-18, 1918

1. Elintarvetoimituskunnan päällikkö Hjalmar Gabriel Paloheimo

2. Salkuton senaattori Samuli Sario

3. Suomen valtionhoitaja Pehr Evind Svinhufvud

4. Senaatin varapuheenjohtaja Juho Kusti Paasikivi

5. Kirkollis- ja opetustoimituskunnan päällikkö Emil Nestor Setälä

6. Kulkulaitosten ja yleisten töiden toimituskunnan päällikkö Jalmar Castrén