1785
Lainaus akateemikko N.Ozeretskovskin kirjasta
Matkakirjeitä Laatokalta ja Ääniseltä
Osa I

…Kerran lähdin minä Serdobolin kaupunkiin, joka löytyy 40 virstan päästä Valamosta, jonka nimi suomeksi kuuluu Sordavala ja johon jos lähtisi Valamosta niin ensin pitkin selkää on 25 virstaa ja sitten 15 virstaa lahden kautta, jonka päässä se sijaitseekin. Tämä lahti niin kuin koko 90 virstan pituinen vesimatka Keksholmista Serdoboliin on rikas erikokoisista kalliosaarista, joista toiset ovat paljaspintaiset ja toiset näreikön umpeenkasvamat. Serdobolin kaupunki on rakettu mäenrinteelle lahteen tekemällä niemekkeellä; kaikki sen rakennukset ovat puusta ja se on pääasiallisesti suomalaisten asuttama, joiden yhteisluku on 606 henkeä. Heistä vain muutamilla on omat rihkamapuotinsa, harvat harjoittavat leivänviljelystä, enemmistö taas elää kitkuttaa kukin miten voi. Varakkaat ja kunnialliset kaupunkilaiset omistavat kaupungin ulkopuolella omia maatiloja (täkäläisittäin heumat), joista saavat niin leipää kuin muutakin syömiseen kelpaavaa, mutta vain omiin tarpeisiinsa eikä myytäväksi, joten virassa olevien ja maattomien on sangen vaikeata jokapäiväisen ruuan hankkiminen. Ylipäätään Serdobolin asukkaiden ravintoon kuuluu enimmäkseen Laatokan kaupungista ja Pähkinäsaaresta ostettu leipä kuin oma kasvattamansa, jonka kylväminen siitä huolimatta että niillä main saadaan hyvä sato ei voi olla runsasta nimittäin paikkojen kivikkydestä.

Siitä syystä että itse kaupungin ja lähitienoon asukkaat ovat luterilaisia uskonnoltaan niin Serdobolissa asutuksen takana harjulla heitä varten on aikamoinen puukirkko kun taas venäläistä kirkkoa kaupungissa ei ole vaan se on kahden virstan päässä lahden vasemmalla rannalla sitä reittiä pitkin mennäänkin sinne kaupungista. Kirkolla pysyvästi asuu vain pappi ja lukkari ja se on erittäin ränstynyt vaikka seurakuntalaisia on huomattavan paljon nimittäin 660 miestä ja 580 henkeä naisväkeä. Nämä seurakuntalaiset ovat pääasiallisesti karjalaisia eivätkä taida venäjäksi sanaakaan, minkä takia pastori suorittaa oman saarnansa heidän kielellään, jolla yhäti ei ole präntätty yhtäkään meidän kirkkomme pyhää kirjaa. Mutta kun kaikki täkäläiset kirkkosmiehet osaavat suomea hyvin ja heidän keskuudessansa on seminaarit käyneitäkin, niin nämä voisivat toki meidän jumalanpalveluksemme suomentaa, mistä olisi monesta syystä hyötyä.

Vaikka Serdobolissa tähän asti ei ole yleisesti toimitettu minkäänlaista käsityötä paitsi että on alettu valmistaa siellä huopahattuja, mutta tässä kaupungissa tammikuussa vuosittain pidetään viikon pitkät markkinat, joihin saapuu paitsi meidän maanmiehiämme myös suomalaisia Venäjältä ja Ruotsista myös karjalaisia. Tärkeimpää tavaraa mitä he tuovat myömään on näädän, saukon, minkin, ilveksen nahkat jne. Ilveksen taljan hinta on tavallisesti kuudesta seitsemään ruplaan, saman verran kuin saukonkin.

Serdobolin piirissä on kahdeksan pogostaa, joissa asukkaita viimeisen laskennan mukaisesti on 15 837 henkeä:

Näistä pogostoista Serdobolin, osa Ruskealan, Impilahden, Suojärven ja Jaakonvaaran pogostat ovat suurvaltiaan alaisia, muut taas kuuluvat erilaiset maaherran omistavan, niin kuin kreivi Buturlinin omaa ovat enempi osa Ruskealan pogostaa ja koko Pälkjärvi, kenraaliluutnantti Kashkinille kuuluu Suistamon pogosta, Orlovin krevien omaisuutta on taas Salmen kirkkomaa.

Ruskealan pogostalla 30 virstaa Serdobolista sisämaahan lähellä maantietä Neuschlotin suuntaan Ruotsin rajan tuntumassa vuoristossa on kuulu Ruskealan marmorilouhimo, josta saadaan melko tuhkanväristä marmoria keltaisine ja vihertävine juovineen; mutta itse vuorilaakiosta, jonka ympärys on viisi virstaa, löytyy muunväristä marmoria, vaikkei vaaleansinistä ja punaista, mutta on vihreätä marmoria valkoisine, mustine ja kellahtavine juovineen ja täplineen, sitten on harmaata, valkoista ja mustaa marmoria juovineen, raitoineen ja värisuihkuineen, on myös harmaanruskeata ja harmaata valkoisine pilkkuineen. Tuhkanväristä marmoria louhitaan suurimmalta osalta Belaja-vuoressa. Sitä mukaa kuin työmiehet etenevät vuoren uumeniin niin se vielä paremmaksi tekeytyy. Tähän työhön pestataan miehiä valtion varoilla, ja marmoria käytetään Pietarissa virastotalojen rakentamiseen. Urakoitsijat toimittavat sen tänne 4 virstaa Serdobolista Helylä-joen suussa lastatuilla vankoilla veneillään. Ruskealan louhimolta valkamalle, joka on Helylä-joella lasketaan olevan liki 30 virstaa, tämä matka käydään maitse mikä vaatii huomattavasti työtä ja kuluja. Seikkaperäinen kuvaus tästä ja muista marmori- ja kivilouhimoista on viime vuonna (1787) saksaksi präntättynä serdobolilaisen luterilaisen esipapin Alopeuksen kirjassa.

Ne pogostat (kirchschpiel) jotka ovat Laatokan rannan tuntumassa Keksholmista Serdoboliin asti ovat tiettävästi seuraavat: ensin Hiitola, sitten Kroneburg eli Kurkijoki, kumpikin näistä kuuluvat Keksholmin piiriin; kolmas pogosta on Jaakonvaara lähimpänä Serdobolia, jonka piiriin se kuuluukin. Serdobolin lahden takana pitkin rantaa jatkuu Serdobolin pogosta, sen jälkeen Impilahden ja sitten Salmen pogosta, johon päättyy Serdobolin piiri ja jalkaa Aunuksen ujesti. Matkan päättäjäisiksi minä lähdinkin tähän suuntaan vesiteitse Serdobolista…