heninen.net
heninen.netРусский | English
vuodesta 1997Ajankohtaista    Tämä päivä historiassa

Aunuksen kaupungin ja sen ympäristön historiaa

Pyhän Synodin arkistossa, käsikirjoitusten osastossa, on säilytettävänä muutama sidottu käsikirjoituskokoelma, jotka kuuluivat aikoinaan Aunuksen arkkipiispalle Ignatiukselle. Selaillessani kokoelmia huomasin niihin kuuluvien kirjoitusten joukossa kaksi, jotka koskivat Aunuksen kaupunkia ja kihlakuntaa, ja ymmärrettävästä syystä huomioni kiinnittyi erityisesti noihin kirjoituksiin.

Osoittautui, että ne oli lähetetty arkkipiista Ignatiukselle kesäkuussa 1836, ja ne oli laatinut Aunuksen kaupungin asukas Ivan Kondratjev. Arkkipiispalle osoitetussa kirjeessä Kondratjev pyysi kirkkoherraa suhtautumaan suopeasti kirjoitusten puutteisiin, koska hän "paitsi aapista oli luku- ja kirjoitustaidon oppinut itse", ja ottamaan suosiollisesti vastaan lähetyksen "kannustaen näin tekijää tuleviin havaintoihin ja selityksiin".

"Aunuksen asutuksesta ja sen perustamisen ajankohdasta meidän päiviimme asti on säilynyt vain muutama kirjallinen tieto", kirjoitti arkkipiispalle tiedonhaluinen Kondratjev. "Samoin sotatoimista ja muista merkittävistä tapahtumista on säilynyt vain suullisia kertomuksia, jotka tosin perustuvat suurelta osin kumoamattomiin todistuksiin. Mitä tarkoittavat nimet Olonets, Korela, Aunus, Liivi on tuntematonta niin venäläisille kuin hyvin usein karjalaisillekin. Tiedonjanoisena ja uteliaana sekä karjalan ja osittain myös suomen kielen taitavana olen löytänyt sekä edellä mainittujen, että muidenkin Aunuksen ympäristön karjalankielisten nimien alkuperän ja syyn kiinnittäen erityistä huomiota niihin paikkakuntiin, joissa on Jumalan pyhiä kirkkoja. Jotta ne eivät enää pysyisi tuntemattomina, olenkin laatinut nämä kirjoitukset".

On itsestään selvää, että Aunuksen kihlakunnan alkuvaiheen asuttamisesta Kondratjev ei voinut tietää mitään tarkkaan ja oikein, mistä ovatkin osoituksena hänen kirjoituksensa, mutta hänen yrityksensä selittää kielitieteen kannalta Aunuksen kihlakunnan kylien, järvien ja jokien karjalankieliset nimet, ansaitsee huomiota. Nimenomaan tämä yritys tekee hänen kirjoituksistaan kiinnostavan ja panee meidät antamaan sille tilaa Aunuksen seudun painetussa sanassa. Olisi hyvä arvioida kriittisesti Kondratjevin filologisia löytöjä, korjata ja täydentää niitä, mutta minulla ei valitettavasti ole siihen tarkoitukseen tarvittavaa karjalan kielen taitoa.

Paitsi kielitieteellistä tutkimusta Kondratjevin kirjoitukset sisältävät muutaman mielenkiintoisen historiallisen tarinan. Kiinnostavaa esimerkiksi on kertomus niistä asumuksista, joita rakensivat muinaisaikoina Ruotsin rajalla asuneet aunukselaiset. Samoin kertomus siitä, kuinka 1617 venäläiset ja ruotsalaiset vetivät rajaa maittensa välille. Ensimmäistä kertaa tavataan näissä kirjoituksissa maininta Pietari Suuren tapaamisesta aunukselaisten kanssa, kun keisari oli matkalla Martsialnyje vody -parantolaan.

Kirjoitus Aunuksen asuttamisesta ja perustamisesta sekä karjalaisten sanojen ja huomattavien paikannimien alkuperän selitykset

25. Kondusha. Kondusha on karjalaksi Stroitshan-kondu, mikä tarkoittaa Kolminaisuutta (nimi viittaa siihen, että lähellä on Aleksandro-Svirskin luostari), erotuksena Raja-Kondushista. Itse sana kondu tarkoittaa maapalstaa, joka on yhden isännän omistuksessa ja jota hän myös muokkaa, itse asutus on tällöin jonkin matkan päässä.

26. Raja-Kondushi. Tämän kylän karjalankielinen nimi viittaa siihen, että kylä sijaitsee rajalla. Tämän Laatokan rannalla sijaitsevan kylän ja rajan toisella puolella olevan ruotsalaisen kylän (jonka nimi on Groznaja "tuima") välissä on kaksi rajakiveä, jotka osoittavat rajan alkupäätä¹. Noihin kiviin on hakattu merkkejä: Venäjän puoleisella kivellä on kahdeksansakarainen risti, ja Ruotsin puoleisella hevosenkenkä ja muutama kulunut ruotsalainen kirjain ja vuosiluku 1617. Alkaen näistä kivistä raja vedettiin seuraavalla tavalla: venäläiset ja ruotsalaiset kävelivät tulevaa rajaa pitkin pidellen kädessään kelloa vuoron perään kahden tunnin ajan; siksi jokainen osapuoli omaa etuaan ajatellen käveli usein kylän poikki jakaen sen kahtia, niin kuin ne vieläkin ovat olemassa.

Ilmoittanut J.M.Prilezhajev
Aunuksen kokoelma: Aunuksen seudun historian, maantieteen, tilasto- ja kansatieteen aineistoja, 3. osa, Petroskoi 1894.

¹ Yksi Kondratjevin mainitsemista kivistä on ns. Variskivi, joka sijaitsee Laatokanjärvellä lähellä Raja-Kondushi-nimistä kylää; se on rannalla aivan veden tuntumassa ja on 10 sylin päässä pienestä graniittiniemestä; kivi on hyvin erikoinen punainen graniittipaasi, jonka korkeus on vedenpinnasta mitattuna 2 arsinaa. Tämä kivi oli todellakin ollut vuoden 1617 Stolbovan rauhan mukaisen Venäjän ja Ruotsin välisen rajan alkupäässä. Lokakuussa 1618 tehdyssä rajan vetämistä koskevassa asiakirjassa on seuraava merkintä kivestä: raja alkaa Variskivestä, "johon on samoin tehty rajamerkit - risti ympyrässä ja kruunuja ja vuosiluku". Viimeinen ja paras Variskiveä koskeva arkeologinen merkintä löytyy Moskovan Arkeologisen Seuran julkaisemasta Drevnosti (Muinaismuistot) -nimisen teoksen 10. osasta (Moskova 1885: 102-104) sekä Aunuksen kokoelman 2. osasta (Petroskoi 1886). Tässä kirjoituksessa kerrotaan myös toisesta Kondratjevin mainitsemasta kivestä; sanotaan nimittäin, että toinen samantyyppinen kivi sijaitsee Serdobolin maantien vieressä, Aunuksen ujestin Raja-Kondushin kylän ja Virdilän tulliaseman välillä Suomen puolella; tämä kivi merkitsi epäilemättä Stolbovan rauhan mukaisen rajan jatkoa; kiveen on hakattu Ruotsin kruunua esittäviä merkkejä ja vieraskielisiä kirjaimia. Kondratjev tietenkin erehtyi luullessaan kruunujen merkkejä hevosenkengiksi. Yllä mainitussa vuoden 1618 rajan vetämistä koskevassa asiakirjassa tästä on sanottu selvästi: "Molempien puolien rajat on vedetty oikein, on tarkastettu ja merkitty oikeudenmukaisesti, niin kuin ennen vanhaan oli tapana. Rajakivet on paikoilleen asetettu, ja Venäjän valtakunnan Suuren Hallitsijan ja Tsaarin puolelta kiveen on merkitty ristit ja Hänen Majesteettinsa Ruotsin Kuninkaan puolelta kiveen on hakattu kruunut, muihin paikkoihin rajaa on kaivettu hautoja ja täytetty ne hiilillä" (Venäjän valtakunnan ensimmäinen täydellinen lakikokoelma, 1. osa, nro 19, s. 203). J.P.
© 1997–2016
Lähetä viesti Antti Hänniselle