heninen.net
heninen.netРусский | English
vuodesta 1997Ajankohtaista    Tämä päivä historiassa

Jaakkima - Lahdenpohja

Jaakkiman vaakuna

Ensimmäisiä asukkaita tuli nykyisten Jaakkiman ja Lahdenpohjan tienoille II vuosituhannella eKr. Laatokan kalaisat vedet, täynnä riistaa ja turkiseläimiä olleet metsät, hedelmällinen maaperä, jolla harjoitettiin kaskiviljelyä, johtivat uusien asumusten syntymiseen. Vanhimmat niistä, saamelaista alkuperää olevat Niva ja Sieklahti ovat peräisin seudun asuttamisen varhaisimmilta ajoilta.

Ajanlaskumme ensimmäiseltä vuosituhannelta alkaen Jaakkiman seutu oli karjalaisheimon muotoutumisen alueita. Tuon ajan arkeologisia löytöjä ovat Osippalan linnamäki ja Suur-Miklin asuinpaikan jäännökset (800-1300-luvulta).

Varhaisimmat karjalaiset asutukset joutuivat usein viikinkien ja novgorodilaisten ryöstettäviksi. Niinpä saagoissa tavataan mainintoja Kirjalalandiin tehdyistä retkistä.

Jaakkima mainitaan ensi kertaa Suur-Novgorodin Vodskaja pjatinan verokirjoissa vuosilta 1499-1500. Silloin suurin osa seutua kuului Sorolan veropiiriin Sen hallinnollisena ja kirkkokeskuksena oli Sorolan saarikylä, jossa oli tsasouna ja kolme kalmistoa. Samaan veropiiriin kuuluivat myös Rukolan ja Miklin saarikylät. Ensimmäiset maininnat Sorolan Pyhän Yrjänän ja Miklin Pyhän Nikolauksen kreikkalaiskatolisista kirkoista ovat peräisin vuodelta 1571.

Stolbovan rauhansopimuksen mukaan Korelan kihlakunnan koko alue siirtyi 1617 Ruotsille. Ortodoksisesta karjalaisväestöstä noin neljännes siirtyi Venäjälle. Niiden tilalle muutti asukkaita Karjalan länsiosista, Savosta ja Hämeestä. Jaakkiman maat kuuluivat silloin Kurkijoen, Sortavalan ja Uukunniemen pitäjiin.

Nykyisen nimensä Jaakkima oli saanut Jaakko De la Gardien mukaan; liikanimeltään hän oli Laiska Jaakko. 1600-luvun alkupuolella hän oli kuusi vuotta pitänyt leiriä mäellä, josta eri aikoina käytettiin nimeä Pappilan mäki, Lippumäki ja Jaakonvaara.

Sieklahden kauppala mainitaan ensi kertaa vuonna 1663.

Vuosien 1700-1721 Pohjansota johti seudun autioitumiseen. Uudenkaupungin rauhansopimuksen mukaan 1721 Ruotsi menetti Venäjälle Viipurin ja Laatokan Karjalan. Niistä muodostettiin Viipurin lääni. Samoihin aikoihin virallisissa papereissa mainitaan Jaakkima-niminen kirkkokylä ja kunta.

Venäjän keisari Pietari II lahjoitti Jaakkiman 1728 puolisolleen Jelizavetalle ja pani näin alulle lajoitusmaiden aikakauden. Niinpä vuonna 1743 Jaakkiman maat omisti kreivi M. Vorontsov. Vasta 1783 useiden levottomuuksien jälkeen ne palauutettiin taas kruunulle. Kuitenkin jo 1797 Vorontsovin suku ja nimenomaan kreivi S.Vorontsov sai omistukseensa yli puolet Jaakkiman maista. Hänen tyttärensä myi ne myöhemmin kreivi A.Kushelev-Bezborodkolle. Kunta jakautui näin kahtia: toinen kuului tilanomistajalle ja toinen valtiolle. Jokaisessa hoidettiin taloutta omin päin. Valtionmaat muodostivat myöhemmin oman itsenäisen Lumivaaran kunnan (1923).

Kuuluisa kirkkoarkkitehti Eskil Collenius rakennutti 1754 Jaakkimaan pitäjän puukirkon. Sisustuksen teki viipurilainen mestari Mikko Stoffet.

Jaakkimassa Ihalanjoella toimi iso saha, joka oli Viipurin läänin suurimpia sahatavaran tuottajia.

Vuonna 1757 kollegineuvos Johan Wilhelm Tavast suunnitteli Lahdenpohjaan ulottuvan Saimaan ja Laatokan yhdistävän kanavan. Suunnitelma hyväksyttiin 1810, mutta tämän projektin puitteissa aloitettuja töitä ei viety milloinkaan loppuun.

Vuonna 1776 herätettiin kysymys kaupungin oikeuksien myöntämisestä Jaakkimalle.

Akateemikko N.Ozeretskovski kirjassaan "Matkakirjeitä Laatokalta ja Ääniseltä" (julkaistu 1788) kirjoittaa Jaakkimasta seuraavaa: "Serdobolin piirissä on kahdeksan pogostaa, joissa asukkaita viimeisen laskennan mukaisesti on 15 837 henkeä: ... Jaakonvaaran pogostalla 3803. ... Näistä pogostoista Serdobolin, osa Ruskealan, Impilahden, Suojärven ja Jaakonvaaran pogostat ovat suurvaltiaan alaisia. ... Ne pogostat (kirchschpiel) jotka ovat Laatokan rannan tuntumassa Keksholmista Serdoboliin ati, ovat tiettävästi seuraavat: Hiitola, sitten Kroneburg eli Kurkijoki, kumpikin näistä kuuluvat Keksholmin piiriin: kolmas pogosta on Jaakonvaara lähimpänä Serdobolia, jonka piiriin se kuuluukin."

Lahdenpohjan kartanosta tuli 1797 Aleksanteri Nevskin ja myöhemmin Valamon luostarin omaisuutta.

Vuonna 1811 Jaakkiman alue Viipurin läänin osana liitettiin uudelleen Suomeen, joka kuului Venäjälle ja oli nimeltään autonominen Suomen suuriruhtinaskunta. Seuraavien sadan vuoden aikana lahjoitusmaat lunastettiin vähitellen omistajiltaan.

Jaakkimaan perustettiin 1844 yleinen viljavarasto, minkä ansiosta elettiin yli 1860-luvun hallavuodet.

Vuonna 1845 Erkki Kuorikoski aloitti uuden kirkon rakentamisen tunnetun suomalaisen arkkitehdin Carl Ludvig Engelin piirustusten mukaisesti. Kirkon sisustus on Sebastian Gripenbergin käsialaa. Uuden kirkon valmistuttua 1850 vanha puinen kirkko purettiin ja uusi vihittiin seuraavana vuonna 1851. Ensimmäinen kirjasto avattiin pitäjässä 1871 ja 1877 ensimminen kansakoulu.

Karjalan rautatie rakennettiin Jaakkimaan 1893, kun oli valmistunut 139 km pitkä rataosuus Antrea - Sortavala; se yhdisti Jaakkiman Viipuriin ja Helsinkiin.

1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä avattiin säännöllinen Lahdenpohjan ja saarikylien välinen laivaliikenne.

Rauhalan kartanon uusi kaksikerroksinen rakennus valmistui 1911.

Rataosuutta jatkettiin 1912 Lahdenpohjan satamaan, jota pidettiin Laatokan parhaimpana: Linnankannanniemi ja Papinsaari muodostavat luonnollisen suojapaikan.

Jaakkiman pitäjän asukasluku oli 1920 14400 henkeä.

Vuonna 1923 osa maita luovutettiin vasta perustetulle Lumivaaran pitäjälle.

Vaneritehtaan rakentamisen takia 1924 Sieklahden ja Lahdenpohjan kylät erosivat Jaakkimasta ja muodostivat uuden Lahdenpohja-nimisen kauppalan. Asemakaavaluonnoksen tekijänä oli arkkitehti Otto I.Meurman.

Lukuvuonna 1928-29 kihlakunnassa oli 15 kansakoulua, mm. 5-vuotinen yhteiskoulu Lahdenpohjassa. Vuonna 1929 Jaakkimaan avattiin kristillinen opisto.

Jaakkiman kihlakunnassa oli 16 paikkakuntaa. Vuonna 1930 asukasluku oli 9921. Yhä lisääntyvän toimeentulon perustana oli maanviljelys, karjanhoito, kalastus ja puunjalostus. Kehittyi myös turismi. 1930-luvulla 4-5 laivaa kuljetti Valamolle paikallisen matkatoimiston asiakkaita. Avattiin säännöllinen Sortavalan linja-autoreitti.

Vuonna 1939 65% pitäjän 10500 asukkaasta piti maanviljelystä pääelinkeinonaan. Luterilaisia oli eniten. Pieni ortodoksinen seurakunta oli Miklissä. Toimi 16 kansakoulua, ammattikoulu ja kristillinen opisto.Maataloustuotteiden suurimpana tuottajana oli Rauhalan kartano. Toimi useita myllyjä ja sahoja, mm. Annalan saha Oy, Sorola ja Laatokan Puu Oy:n vaneritehdas Lahdenpohjassa. Lahdenpohjan asukasluku oli 1960 henkeä.

Huuhanmäellä (asukkaita 1900, kaksi kansakoulua ja yksi keskikoulu) sijaitsi sotilaskylä. Siellä majaili Viipurin rykmentti ja Rauhalassa RT3. Lahdenpohjan satama oli Suomen Laatokan laivaston tukialueena.

Talvisodan jälkeen 12. maaliskuuta 1940 solmitun rauhansopimuksen mukaisesti Jaakkima yhdessä muiden luovutettujen alueiden kanssa liitettiin Neuvostoliiittoon. Väestö evakuoitiin 12. maaliskuuta vastaisena yönä.

Jaakkiman autioituneet talot asuttivat Neuvostoliiton eri puolilta tulleet asukkaat. 9. heinäkuuta 1940 perustettiin Kurkijoen hallinnollinen piiri keskuksena Kurkijoki. Sen osaksi tuli entinen Jaakkiman kunta.

Jatkosodan aikana Suomen sotajoukot tulivat Laatokalle Lahdenpohjan tienoilla 8. elokuuta 1941 ja 10. elokuuta valtasivat Jaakkiman ja Lahdenpohjan. Rintaman siirryttyä itään päin monet asukkaat palasivat evakosta kotiinsa jo ennen joulua 1941. Seuraavana vuonna kotikonnuilleen palasi 70% kunnan asukkaista.

Lahdenpohjan satamasta tuli Laatokan laivaston tukialue. Kokonniemessä sijaitsi sotilaslentokenttä. Vuoden 1942 alussa suunniteltiin ylipäällikön päämajan siirtämistä Lahdenpohjan - Huuhanmäen seudulle, mutta se jäi toteuttamatta. Huuhanmäelle järjestettiin armeijan opintokeskus.

22. kesäkuuta 1942 Lahdenpohjaan saapui rautateitse neljä italialaista torpedovenettä, ja 15. heinäkuuta 1942 samoin rautateitse saapui 15 saksalaista maihinnousuponttonia (myöhemmin niiden luku nousi 30:een). Kaikki nuo alukset kuuluivat Laatokan laivastoon.

19. syyskuuta 1944 Moskovan rauhansopimuksen allekirjoittamisen päivänä Jaakkiman asukkaat lähtivät toistamiseen evakkoon. Alue siirtyi taas Neuvostoliitolle.

20. tammikuuta 1945 Kurkijoen piirin hallinnollinen keskus siirrettiin vasta perustettuun Lahdenpohjan kaupunkiin.

Vuonna 1946 Lahdenpohjan luterilainen kirkko muutettiin varastorakennukseksi, vuonna 1977 se vahingoittui pahasti tulipalossa.

12. elokuuta 1958 Kurkijoen piiri lakkautettiin ja sen alue liitettiin Sortavalan piiriin.

10. joulukuuta 1970 perustettiin Lahdenpohjan piiri keskuksena Lahdenpohja.

Huuhanmäen sotilaskylää käytettiin vuoteen 2001 armeijatarkoituksiin.

1990-luvulla rautatieasema rakennettiin uudelleen, siihen ottivat osaa myös suomalaiset asiantuntijat.


Ks. myös Sotatoimet Laatokalla.

© 1997–2016
Lähetä viesti Antti Hänniselle