Karjalan jääkäriprikaati

Vuosien 1921-1922 Karjalan kapinan kukistamisen jälkeen Suomen poliittisen painostuksen vastapainoksi Venäjän kommunistisen bolshevikkipuolueen keskuskomitea hyväksyi istunnossaan 5. maaliskuuta 1922 päätöksen suomalaistamispolitiikan toteuttamisesta Karjalan työkommuunissa (KTK). KTK:n johto siirtyi lopullisesti ns. punasuomalaisille¹. Suomen kieli sai virallisen kielen aseman, kansallisissa karjalaiskouluissa opetusta annetiin suomen kielellä ja myös karjalaisväestön kulttuuritasoa kehitettiin suomeksi.

25. heinäkuuta 1925 KTK muutettiin Autonomiseksi Karjalan sosialistiseksi neuvostotasavallaksi (AKSNT). "Punasuomalaisten" mukaan AKSNT:n poliittisena tulevaisuutena tuli toimia maailmanvallankumouksen etulinjana Pohjois-Euroopassa. Tarkoituksena oli liittää se myöhemmin "Punaiseen suur-Suomeen²" ja jopa "Punaiseen Skandinaviaan".

Joukko-osaston muodostaminen paikallisista asukkaista kuului osana Karjalan suomalaistamisohjelmaan.

Lokaluussa 1925 Karjalassa toimitettiin ensimmäinen kutsunta Karjalan jääkäripataljoonaan, johon kuului neljä komppaniaa. Pataljoonan ensimmäisenä komentajana oli Eiolf Igneus-Mattson³, joka pysyi tässä virassa vuoteen 1928. Pataljoonan ensimmäisenä komissaarina oli A.Mantere. Vuonna 1927 hänen tilalleen tuli Urho Antikainen⁴.

12. maaliskuuta 1930. Karjalan jääkäripataljoonan 1. komppania

Marssilla

Kansallisen sotilaallisen joukko-osaston kuraattorina oli itse Karjalan kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja Edvard Gylling.

Pataljoona sijaitsi Petroskoissa entisen kreikkalaiskatolinen pappisseminaarin rakennuksissa Gogolinkadulla.

Vuosina 1927-1928 pataljoonan klubia johti Ragnar Nyström, runoilija, kirjailija, näytelmäkirjailija ja Karjalan kansallisen draamateatterin tuleva perustaja.

Vuonna 1931 pataljoona laajennettiin Karjalan jääkäriprikaatiksi; perusteluna oli "Suomen aggressiivinen, vihamielinen politiikka Neuvostoliittoa kohtaan" ja toisaalta se, että Karjalassa oli suuri määrä vankeja. Edvard Gyllingin aloitteesta jääkäriprikaatin komentajaksi nimitettiin Eiolf Igneus-Mattson.

Vuosi 1932. Edvard Gylling ja Eiolf Igneus-Mattson

Gogolinkadun kasarmit Petroskoissa. Nykyinen asu

Karjalan jääkäriprikaati koostui kahdesta (Petroskoin ja Aunuksen) jalkaväkipataljoonasta, patteristosta, pioneerikomppaniasta ja viestikomppaniasta. Prikaati oli alueellinen joukko-osasto, ja sotilaat kävivät viisi vuotta kestävän asepalveluksensa asuinseudullaan niin, että he olivat jaksoittain kertausharjoituksissa, jotka kestivät 8:sta 12:een kuukautta. Sota-aikana liikekannallepanon julistuksen jälkeen oli tarkoitus muodostaa Äänisniemen ja Vepsän jalkaväkipataljoonat. Kesäkuussa 1932 kun Karjalan sotilaskomissariaatti lakkautettiin, prikaatin johtoon lisättiin myös liikekannallepano- ja majoitusosasto.

Sinä aikana puna-armeijan joukko-osaston alueellinen organisaatio oli ihan tavallista, mutta jääkäri-nimi oli hyvin erikoinen. Karjalan silloinen johto ehdotti tuota nimeä Suomen armeijan valiojoukkojen esikuvan mukaan. Toisena erikoisuutena oli se, että komentajat valittiin tarkoituksenmukaisesti kansallisuudeltaan suomalaisten⁵ ja karjalaisten sotilaiden keskuudesta.

Karjalan jääkäriprikaati oli ainoa yhtymä Karjalan alueella. Operatiivisen suunnitelman mukaan sen tuli sodan sattuessa suojata Petroskoi suomalaisten hyökkäykseltä. Samoin kuin vuonna 1919 viimeisenä puolustuslinjana olisivat Suolusmäen kukkulat. Vaihtoehtoisen suunnitelman mukaan prikaati voitiin siirtää Kuolan niemimaalle englantilaisten maihinnousujoukkojen tuhoamistehtäviin.

"Punasuomalaisten" toiminta toteutui voimistuneiden poliittisten vainojen oloissa. Jo keväällä 1930 OGPU:n valvontaelimet vangitsivat ryhmän Karjalan jääkäripataljoonan suomalaisia punaupseereja. Pidätysten toinen aalto alkoi syksyllä 1932, se oli Karjalan jääkäriprikaatin 2. (Aunuksen) pataljoonan johdon vastainen operaatio. Noin 20 miestä prikaatin henkilöstöstä ammuttiin syytettyinä "vastavallankumouksellisen kapinallisen järjestön" jäsenyydestä.

Vuonna 1933 OGPU "paljasti" ns. Suomen yleisesikunnan salaliiton. Vainot kohdistuivat myös Karjalan jääkäriprikaatin henkilöstöön.

Punasuomalaiset erotettiin 1935 Karjalan johdosta ja Karjalan jääkäriprikaati lakkautettiin. Vuoden 1935 lopussa Karjalan alueelle siirrettiin 18. Jaroslavlin Punalipun kunniamerkillä palkittu jalkaväkidivisioona, johon kuuluivat myös eräät prikaatin osastot.

Suuri osa prikaatin johdosta ja henkilöstöstä tuhottiin poliittisten joukkovainojen aikana:

Vuoteen 1938 mennessä lopetettiin kokonaan kansallisuudeltaan suomalaisten ja karjalaisten "epäluotettavien ainesten" kutsunta puna-armeijaan. Henkiin jääneitä kansallisuudeltaan suomalaisia reserviupseereja alettiin kutsua armeijaan vasta kesän ja syksyn vaihteessa 1939. Myöhemmin marraskuun keskivaiheilla suoritettiin suomalaisten ja karjalaisten joukkomobilisaatio. Petroskoissa muodostettiin ns. Suomen kansanarmeijan I jv-armeijakunta⁸...