Kesäkuun 1919 alussa, vähän ennen kuin jääkärimajuri Paavo Talvelan komentama Aunuksen vapaaehtoisen armeijan 2. rykmentti valtasi Polovinan kylän, lähetettiin tuonne pari tiedustelijaa. Yksi heistä, Säämäjärven volostin Veskelyksen pitäjän Nälmäjärven kylästä kotoisin olleen parikymmentävuotias karjalainen Pekka Davidov joutui punaisten käsiin.

Polovinan kylää piti hallussaan punaupseeri Viking Seveliuksen johtama 164. suomalaisen kiväärirykmentin 1. pataljoona. 13. helmikuuta valkoiset hyökkäsi kylään ja pakottaen punaiset ankaran taistelun jälkeen vetäytymään Vilgajoen kautta Petroskoin suuntaan.

Pekka Davidovin silvotut jäännökset löydettiin, ja todennettiin heti kannibalismitapaus. Lisätodisteina olivat myös kyläläisten kertomuksia ja eräältä sotavangilta saatiin tietoja. Sen lisäksi, vaikka vangiksi saaneensa haavoittuneen Viking Sevelius heti surmattiin, hänen taskustaan löytyi tapausta koskeva kirje. Uhrin ruumiista otettiin kaksi valokuvaa kahdella eri valokuvaajilla, joista yksi oli tanskalainen sanomalehtimies.

Onko Viking Sevelius itse raadellut Pekka Davidovia? Onko antanut hän sellaisen käskyn? Onko itse maistunut hän ”lahtarin lihaa”? Sitä ei ole todistettu. Mutta ne kaikki oli tehty hänen vastuullaan olevilla suomalaisilla punakaartilaisilla ja sen takia hän on täysin vastuussa kannibalismista. Joka tapauksessa suomalaisen suullisen perinteen mukaan punaupseeri Viking Sevelius on ollut kannibaali, joka syö hänen vankejaan elävältä.

Kauhea tapaus on mainittu myös Uuno Kailaan omaelämäkerrallisessa novellissa ”Bruuno on kuollut”.

Heinäkuussa 1919 Viking Sevelius ja joitakuita hänen pataljoonansa suomalaisia punakaartilaisia haudattiin uudelleen aivan Petroskoin keskustassa, niin sanotaan Kommunistien veljeshautaan.